En usko siihen, että kansallisuus yhdistää ihmisiä kovinkaan paljoa. En usko, että merkittävin viiteryhmä itselleni on tällä hetkellä suomalaiset tai että suomalaisuus määrittäisi minua mitenkään merkittävästi enempää kuin persoonallisuuteni tai maailmankatsomukseni. Uskon siihen, että ihmisiä yhdistävät asiat laajemmin, kuin vain valtioiden rajojen sisäpuolella. Uskon, että ihmisiä yhdistävät esimerkiksi sellaiset asiat kuin sukupolvi - minä ja ikätoverini jaamme usein samoja kokemuksia, epävarmuuden tulevaisuudesta ja kasvun teknologian kehittyessä sekä Harry Potter-kirjojen parissa, tulimme sitten Suomesta, Keski-Euroopasta tai Amerikasta - ja kulttuuriset kiinnostuksen kohteet, olen aiemminkin maininnut täällä käsitteen "globaali Brooklyn", samoihin arvoihin uskovan, samoilla tavoilla aikaansa viettävän kaupunkilaisten nuorten aikuisten joukon ympäri maailmaa. Olen sanonut täällä useammin kaipaavani Helsinkiä, kuin kaipaavani Suomea. Ehkä kuulostan ärsyttävältä elitistiltä, mutta entä sitten: miksi minun kokemukseni ja elämäni on muka jotenkin vähemmän aitoa, kuin jonkun itsensä perussuomalaiseksi kokevan.
Luin tänään Juha Itkosen artikkelin joka sanoitti omia ajatuksiani paremmin kuin osasin:
"Ehkä oma uusi yhtenäiskulttuurini onkin tämä kansallisvaltioiden rajat ylittävä, hedonistisgastronominen luovan luokan kupla, jossa professori ja minä käynnissä olevasta murroksesta toistaiseksi vähin vaurioin selvinneinä ryystämme espressojamme yhteiskunnan sortuessa ympärillämme."
"Koko kansalaisuus, ennen ongelmaton asia, on muuttumassa raskaaksi kantaa. Ajattelen sitä nykyään paljon enemmän kuin ennen.
Olen aina tiennyt sataprosenttisen varmasti, etten halua olla perussuomalainen. Mitä enemmän perussuomalaiset hierovat perussuomalaisuuttaan vasten kasvojani, sitä vähemmän haluan olla edes suomalainen. Vetäkää kiitospaidat päälle, liikuttukaa siitä kolmannestakin Tuntemattomasta, olkaa saatana suomalaisia. Minä olen sitten jotain muuta, luki passissani mitä tahansa."
Ja niistä sukupolvikokemuksista: "Professorin seurassa tajuan, että olen koko ajan ajatellut yhtenäiskulttuuria vain omien sukupolvikokemusteni kautta." Artikkelissa käytiin läpi niin 80-luvulla nuoruutta eläneen Itkosen kokemuksia kun viitattiin tämän lapsiin. En samaistunut kumpaankaan. Sen sijaan jos jutussa olisi ollut läsnä välissä oleva sukupolvi, Nokia 3310, Irc-galleria ja mitä näitä nyt on, olisin tunnistanut itseni - mutta en suomalaisuudesta johtuen, vaan tiettyyn sukupolveen kuulumisesta. Ehkä, niin kuin jutussakin huomattiin, ajatus yhteisestä kulttuurista kiinnittyy paljon vahvemmin sukupolveen kuin kansalaisuuteen. Ehkä jonkinlainen yhtenäiskulttuuri on olemassa, mutta se ei ole koskaan ollut "Suomen yhtenäiskulttuuri" vaan vaikkapa 80- ja 90-luvun taitteessa syntyneiden yhtenäiskulttuuri.
Mutta toisaalta sitten kuitenkin olen tänään, itsenäisyyspäivänä, ajatellut keskustelua jonka kävin vähän aikaa sitten. Minulta kysyttiin, onko äitiyspakkaus totta, se nimittäin kuulosti liian hyvältä ollakseen totta. Vastasin että on. Kysyttiin vielä, onko totta että äitiyspakkauksesta saa tehtyä myös pienen sängyn vauvalle. Kerroin että saa, se on monen suomalaisen ensimmäinen peti. Ei voi olla totta, muut keskustelukumppanit ihmettelivät, muutan Suomeen ja perustan siellä perheen. Ja tämä keskustelu teki minut iloiseksi. Tulin iloiseksi siitä kuin sain kertoa että siellä mistä tulen on jotain mistä olla ylpeä, ja jotain mikä ei ole ainakaan toistaiseksi uhattuna. Nimittäin jos jotain pidän Suomessa arvokkaana, se on hyvinvointivaltio, ajatus siitä, että täällä pidetään ihmisistä huolta. Enkä halua että se on vain suomalaista tai pohjoismaista, haluan että muuallakin otetaan siitä mallia, ja ehkä juuri siksi olen niin surullinen siitä, mihin suuntaan Suomi on menossa, kun törmään täällä jatkuvasti ihaileviin puheenvuoroihin siitä, kuinka joku on kuullut tai lukenut, että meillä jotain tehdään hyvin.
Suhteeni suomalaisuuteen on tällä hetkellä ristiriitainen, mutta ehkä voin hyväksyä sen, että niin se on, enkä ajatella, että minulla tulisi olla jotenkin selkeät ja valmiit ajatukset niin monimutkaisesta asiasta, kuin kansallisuuden konstruktio ja sen vaikutus ihmiseen on.
Hyvää itsenäisyyspäivää!
