Viime aikoina on jostain syystä tuntunut vaikealta kirjoittaa blogiin. Olen aloittanut useamman kerran, mutta jostain syystä a) suomeksi kirjoittaminen tuntuu just nyt epäluontevalta, ehkä siksi että oon tuottanut viime aikoina hirveästi englanninkielistä tekstiä niin opintoihin liittyen kuin vapaa-ajallakin, paperipäiväkirjan kieleksikin on vaihtunut salavihkaa englanti ja b) tän blogin tyyli on aika hillitty, koska aluksi ajattelin että tätä voisi lukea niin sukulaiset kuin tulevat Britteihin lähdössä olevat suomalaisvaihtarit (nyt tää tosin on alkanut karata myös mun henkilökohtaisiin tunnelmiin esimerkiksi Suomesta, jotka ei ehkä näitä tulevia vaihtareita niin paljoa kiinnosta). Välillä kuitenkin tekisi mieli kirjoitella vielä vähän henkilökohtaisemmin esim. ikäkriisistä ja miten yrittää päästä siitä yli(varoitus vaan kaikille vähän vanhemmille Britteihin lähtijöille, brittiopiskelijat on nuoria ja etenkin asuntoloissa asuu vain 18-19-vuotiaita fukseja. Itse täytän siis tänä vuonna 25 ja quarterlife crisis on ainakin mun kohdalla totta), ihmissuhteista ja siitä kuinka vaihdossakin fiilikset vaihtelevat todella paljon eikä se ole vain parasta ikinä. Mulla on toki se yksityinen paperipäiväkirja, mutta toisaalta uskon että henkilökohtaisten kokemusten jakaminen muille on todella arvokasta. Mikään ei ole auttanut mua välillä enemmän kuin jonkun tekstin lukeminen ja sen ymmärtäminen, että hei, maailmassa on joku muukin ihan oikea ihminen, joka on kokenut samanlaisia juttuja. Ehkä tarvitsisin jonkun muun kanavan kirjoittaa vähän suoremmin sanoin ja muustakin kuin suoraan vaihdosta.
Koska haluan muutenkin rikkoa suomen kielellä kirjoittamisblokkini, ajattelin kertoa yhdestä vuorokaudesta Leicesterissä. Löysin joku aika sitten Enormous Eye - sivuston, missä ihmiset (kuten kirjoittaja ja feministi Tavi Gevinson ja graafinen suunnittelija Adam J. Kurtz) kertovat tavallisista päivistään. Monessa tekstissä esiintyvä minuutti minuutilta-formaatti oli hauska, joten ajattelin itsekin kokeilla, tosin keskellä viikkoa olevana päivänä sivulla käytetyn lauantain sijaan että pääsen kertomaan opiskelusta ja koska, näin suoraan sanottuna, viimeisin lauantaini oli rehellinen "minä-päivä" kiireisen ja sosiaalisen viikon jälkeen jolloin lähinnä yritin lukea kurssilukemistoja mutta sen sijaan katsoin Netflixiä. Enkä myöskään missään nimessä Adam J. Kurtzin tavoin merkkaa, kuinka monta kertaa tsekkaan Instagramin päivän aikana, koska en kestä totuutta. Joka tapauksessa, nyt havainnollistan mitä päässäni liikkuu ja millaista vaihtarielämä näin yhtenä tavallisena päivänä on. (Spoiler: se ei ole pelkkiä bileitä).
