Vielä vähän välitilassa

Tein lähtöä vaihtoon monta viikkoa. Muutin kaksi viikkoa sitten pois asunnostani Helsingissä ja elin sitten kaksi viikkoa vanhempien ja kavereiden nurkissa, jonkinlaisessa välitilassa. Eilen aamulla sitten vihdoin oikeasti lähdin. Läksiäisbileiden ja aikaisen lennon aiheuttamassa univajeisessa tilassa oli vaikea sisäistää, mitä olin tekemässä, että olin oikeasti lähdössä kohti kaupunkia jossa en ollut ikinä käynyt ja josta en tiennyt paljoakaan, ihan yksin. Olen aina pitänyt itseäni itsenäisenä ja pärjäävänä, ja kun kuvittelin Leicesteriin lähtöä etukäteen, ajattelin että olisin innoissani valmis uuteen alkuun. Eilen illalla oli kuitenkin vähän orpo olo, kun väsyneenä englannin puhuminen tuntui kankealta ja vaikealta sekä huono suuntavaisto ja vielä netitön puhelin tekivät ruokakaupan etsimisestä hiljaisen oloiselta asuinalueelta, jossa asun, epätoivoisen tehtävän.

Hyvin nukutun yön jälkeen tänään on kuitenkin tuntunut siltä, että kyllä tästä uuden elämän haltuun ottamisesta ehkä tulee jotain. Odotan että pääsen laittamaan kotia, lopullista asuntolahuonettani laitetaan vielä valmiiksi joten olen väliaikaisessa huoneessa, opiskelemaan, ja muutenkin rakentamaan elämää - tällä hetkellä tuntuu vähän siltä, että elämääni viime aikoina hallinnut olo siitä, että on välitilassa, jatkuu vielä. Mutta nyt olen  jo nähnyt yliopiston, kaupungin keskustan (tämä tuntuu onneksi ihan kaupungilta, vaikka pelkäsin että noin puolet Helsinkiä pienempi Leicester olisi pienen oloinen) ja jutellut muiden vaihtareiden kanssa. Kohta lähden vaihto-opiskelijoiden tutustumisiltaan. Englannin puhuminenkin tuntuu melkein lause lauseelta helpommalta.