Ensimmäinen viikko

Viikko sitten istuin Gatwickin lentokentällä kahvilassa katsellen ikkunasta ulos, miettien miten saan muutaman tunnin lentokentällä ennen Leicesterin bussin lähtöä kulumaan. Tänään istun huoneessani Leicesterissä ja katselen ikkunasta ulos, eikä ole oikeastaan hirveästi pohdittavaa, miten saada aika kulumaan: Erasmus-järjestö ja ylioppilaskunta ovat järjestäneet meille menoja koko viikon ja myös sisustaminen, tarpeellisten asioiden ostaminen ja ihan vaan kaupunkiin tutustuminen ovat vieneet oman aikansa. Tänä viikonloppuna myös paikalliset opiskelijat palasivat yliopistolle, ja ensi viikolla täällä on mm. avajaiskarnevaalit.

Asun siis Mary Gee-nimisessä asuntolassa parin kilometrin päässä yliopistolta. Yksi paikallinen opiskelija huudahti asuinpaikkani kuultuaan "It's in a middle of nowhere!".  Tämä kuitenkin on osoittautunut liioitteluksi. Matkani yliopistolle on puolet lyhyempi kuin Helsingissä, ja on ihanaa, että yliopistolle voi kävellä helposti. Kävelymatkan päästä löytyy myös Queen's Road-niminen katu, jolla on kauppoja, baareja ja ravintoloita. On totta, että itse Mary Geen lähiympäristö on hiljaista aluetta, mutta se ei varsinaisesti haittaa - pidän siitä, että koti on rauhallinen paikka. Odotan, että saan vihdoinkin netin puhelimeeni niin voin lähteä lenkille ilman pelkoa eksymisestä ja löytää parhaat kävely- ja lenkkireitit. 

Jaan keittiön kymmenen ihmisen kanssa ja kylpyhuoneen viiden. Se vaatii totuttelua sen jälkeen, kun on asunut neljä vuotta yksin asunnossa jossa on keittiö ja kylpyhuone, mutta toisaalta, olen jakanut keittiön lukion jälkeen välivuonna Oriveden opistossa aiemminkin, ja kylpyhuoneen juuri viiden ihmisen kanssa kotona asuessani. Huoneestani tulee myös vahvasti mieleen Oriveden opisto, rumia verhoja myöten. Perusasiat ovat kuitenkin kunnossa: sänky on mukava ja netti toimii, ja huoneen aluksi järjettömän kovalla ollut lämmityskin saatiin väännettyä niin, ettei huone muistuta enää saunaa. 

Kieli sujuu vaihtelevasti. Olen aina pitänyt itseäni hyvänä englannissa, mutta täällä tuntuu, että välillä pystyy selittämään politiikasta tai muusta syvällisestä aiheesta sujuvasti englanniksi, välillä jopa bagelin tilaaminen yliopiston kahvilassa tuntuu kömpelöltä. Suurimman osan ajasta kuljen keskitietä: englanti sujuu perushyvin, mutta välillä turhauttaa, kun joutuu keskustelussa yksinkertaistamaan asioita koska ei osaa sanoa englanniksi täsmälleen sitä mitä tarkoittaa. Kliseisesti olen brittiaksentin ystävä, ja sitä on ilo kuunnella ja vielä hauskempaa, kun huomaa sen hetkellisesti tarttuvan itselleen. 

Ensi viikolla saan vihdoinkin tietää lopulliset kurssini ja lukujärjestykseni. Odotan opintojen alkua: vaikka tekemistä on riittänyt tähänkin mennessä, haluaisin tietää jo, millaista se, mitä tänne tulin tekemään, eli opiskelu yliopistossa jossain muualla kuin Suomessa, on.