Irti Suomesta

Upea läksiäiskakkuni, josta ehkä huomaa että läksiäispäivä oli myös lakkopäivä.

Luin tänä aamuna, niin kuin jokaisena sunnuntai-aamuna niin pitkälle kun muistan, Helsingin Sanomia. Yksi sunnuntaisivujen jutuista oli tällä kertaa otsikoitu Kaikki puhuvat nyt vakavia, ja se käsitteli sitä, kuinka politiikka ja yhteiskunnallinen tilanne näkyy nyt kaikkialla, eikä sitä pääse pakoon, vaikka välillä kaipaisi hömppää.Teksti sai minut miettimään myös sitä, että kahdessa viikossa, mitä olen täällä ollut, on ollut vaikea päästää irti siitä, mitä Suomessa on meneillään. Olen toki yrittänyt tehdä joitain valintoja, kuten lukea aamuisin The Guardianin nettisivut ennen Hesarin, että en olisi niin kiinni Suomessa ja sen ahdistavassa poliittisessa ilmapiirissä.

On kuitenkin vaikeaa olla ajattelematta Suomen tilannetta. Se tulee esille sosiaalisessa mediassa, se hiipii puheisiini kun joku sanoo jotain siitä että olen Suomesta, kysyy että eikö Suomi ole tosi kylmä maa, mutta aina kaikkien "onnellisin maa"-listojen kärjissä. Kerron silloin ilmastonmuutoksesta ja hyvinvointivaltion romuttamisaikeista (yritän toki myös kertoa joitain positiivisia asioita kun kerron Suomesta, kuten Helsingin elävästä kaupunkikulttuurista). Juotuani alkoholia en avaudu henkilökohtaiseen elämääni liittyvistä asioista, vaan siitä, kuinka kauheaa politiikkaa hallitus Suomessa tekee. Samaan aikaan kun lähdin Suomesta, Porthania vallattiin. Olen itse ollut opiskelija-aktivismissa enemmän lobbailu- kuin valtailupuolella - olin viime vuonna ylioppilaskuntani hallituksessa - mutta harmittelin vähän, että en päässyt näkemään sitä, kun iso opiskelijajoukko aktivoitui ja ilmaisi, että nyt riittää. 

Politiikka ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen on ollut todella intensiivisesti läsnä elämässäni viimeiset pari vuotta, viime vuoden vietin, niin kuin sanoin, HYYn hallituksessa käytännössä kokopäivätyössä, ja tänä vuonna olin lähtööni asti Helsingin vihreiden nuorten varapuheenjohtaja. Ennen lähtöä olin melko väsynyt politiikkaan, ja mietin, että haluaisin tehdä ehkä täällä jotain ihan erilaista vapaa-ajallani. Viikon alussa avajaiskarnevaaleilla ilmoittauduin kuitenkin yliopiston feministi-, Amnesty International- ja ympäristöjärjestöjen sähköpostilistalle. Ehkä juuri nyt tuntuu mahdottomalta paeta johonkin muuhun, kun politiikka on, niin kuin alussa linkkaamassani jutussa sanotaan, kaikkialla. Vaikka ajatukseni ovat toistaiseksi olleet vielä siinä, mitä Suomessa tapahtuu, niin ehkä vaikuttamisjärjestöihin mukaan lähteminen täällä tuo myös perspektiiviä asioihin, kun tarkastelee muuta yhteiskuntaa, kuin Suomea.