Luennot alkoivat viime viikolla, ja niin kuin olen maininnut, sitä olin odottanut. Olin odottanut, että pääsen tekemään sitä mitä tänne tulinkin tekemään, ja että ensimmäistä kertaa muutamaan vuoteen opiskelisin niin, että todella keskittyisin ensisijaisesti opiskeluun - asia, mitä olin kuullut muiden vaihdossa olleiden järjestöaktiivien kokemuksesta. Nyt olen opiskellut viikon, ja tietenkään viikon kokemuksella ei voi sanoa paljoa, mutta tässä joitain ensifiiliksiä opiskelusta täällä:
Luennoitsijat ovat pääosin hyviä esiintyjiä ja tuntuvat olevan oikeasti kiinnostuneita opettamisesta ja opiskelijoista. Tämä on selvä parannus Suomeen, jossa kaikilla yliopistossa opettavilla ei valitettavasti tunnu olevan minkäänlaista pedagogista osaamista. En tiedä, millaiset viralliset vaatimukset brittiluennoitsijoille on, mutta käytännön opetustaidot tähän mennessä kohtaamillani opettajilla on kunnossa: toistaiseksi on tuntunut että luentoja on oikeasti ilo kuunnella ja jaksan keskittyä niillä paljon paremmin kuin Suomessa. Luennot ovat myös vain 50 minuuttia pitkiä, mikä sopii älypuhelinten tuhoamalle keskittymiskyvylleni paremmin kuin hyvin.
Luentojen lisäksi meillä on myös seminaareja, joissa keskustellaan pienessä ryhmässä kurssin aiheista. Omista kursseistani kahdella on sekä luentoja että seminaareja, yhdellä kaikki kurssikerrat ovat seminaarimuotoisia. Tästäkin olen toistaiseksi pitänyt enemmän kuin suomalaisesta tyylistä, jolla massaluento keskeytetään yhtäkkiä "keskustelkaa nyt parin kanssa" ja salin täyttää hälinä jossa keskusteleminen ei nyt ole hirveän miellyttävää, ja keskustelu kestää muutaman minuutin jossa aiheeseen ei päästä kovin syvälle. Pidän siitä, että jotkut kurssikerrat on selvästi omistettu keskustelulle, ja joka kurssilla on sellaisia.
Kuten yllä sanoin, mulla on tosiaan vain kolme kurssia syksyllä ja kolme keväällä vaihtareiden opintopisterajoitusten vuoksi. Mun lukujärjestykseen mahtuisi ainakin nyt hyvin vielä yksi, koska kurssien vaikeustaso vaihtelee. Opiskelen täällä siis Englannin ja Amerikan kirjallisuutta ja sosiologiaa. Ensin mainituissa teen viimeisen vuoden kursseja, mutta viimeksi mainituissa ensimmäisen, koska olen Suomessa käynyt siitä vain johdantokurssin. Ensimmäisen vuoden kursseihin kuuluu kuitenkin myös perus tiedonhakua, lähteiden merkkaamisen opettelua yms, koska Briteissä ihmiset opiskelevat yleensä vain yhtä pääainetta ja ilmeisesti se, että opiskelee useampaa ainetta, on ainakin Leicesterissä suht uusi juttu. Toisaalta tämä on hyvä asia, koska itse en muista että näitä olisi puhuttu ihan hirveästi ensimmäisenä vuonna yliopistossa (varmaan juuri siksi, että Suomessa luennoilla on aina paljon sivuaineopiskelijoita, jotka saattavat opiskella ties kuinka monetta vuotta), ja tein esim. tieteellisen kirjoittamisen kurssin ihan viime tipassa. Mutta itselle neljännen vuoden opiskelijana kun kurssi suoritetaan tehtävillä tyyliin "kokoa lähdeluettelo aiheesta x", siihen ei mene hirveästi energiaa joten aikaa ja energiaa opiskella olisi vielä enemmänkin, kun Suomen tyyliin iltoja ei täytä järjestötoiminta ja sosiaaliset verkostot, jotka Helsinkiin ehdin muodostaa ihan eri lailla kuin tänne, vaikka täälläkin toki sosiaalista elämää ja menoja on kalenteria täyttämässä. Kirjallisuuskurssit onneksi ovat tarpeeksi haastavia, etenkin toinen, jolla opiskellaan erilaisia runomittoja kirjoittamalla itse niissä runoja, englanniksi. Runo ei oo ollu mun lempi kirjoittamisen muoto suomeksikaan, ja toisella kielellä se on vielä vaikeampaa. Toisaalta tuo kurssi on aika hyvä konkreettinen väline katsoa, miten kielitaito kehittyy syksyn aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti